Olen onnekas, että voin työskennellä asiakkaitteni kanssa pysähdellen ja viipyillen. Pysähtyminen antaa mahdollisuuden tutkia, mitä kaikkea itsessä on tai mitä kantaa millaisellakin painoilla mukanaan. Siinä mieli avautuu, tunteet kertovat tärkeitä huomioita, erilaiset yksityiskohdat saavat ymmärryksen kokonaisuudessa, oleellisuus löytää paikkansa ja paljon muuta. Pysähtyminen avaa aarrearkun. Sen sisältö voi olla joskus ihanaa tutkittavaa, hätkähdyttävää havahtumista, kutkuttavaa salapoliisityön aloittamista tai tunteiden läpi työstämistä kohti jäsentyvämpää ymmärrystä.

Ilman pysähtymistä ajamme elämämme ohi. Ihmettelemme olojamme, kummeksumme levottomuuttamme tai nukkumattomuuttamme ja yhtäkkiä huomaamme, että mittamme on täysi. Tapahtuu jotain sellaista, jossa on vähän ikään kuin pakko pysähtyä tai ainakin hidastaa vauhtia. Jos sitten emme niin tee, kehomme laittaa sitten meidän, tavalla tai toisella, jonkinlaiseen pysähdykseen. Jos mieli ei ymmärrä, niin keho puuttuu peliin. On se sitten flunssa, kaatuminen tai jokin muu meitä stoppaava asia.

Moni vähän pelkää pysähtymistä. Jos pysähtyisin, niin tulenko tietoiseksi siitä, mitä jo vähän aavistelen tai jopa pelkään? Näin voi käydä. Mutta samalla voi käydä myös niin, että uusia näkökulmia, voimavaroja ja mahdollisuuksia aukeaa koko kuvittelukyvyn reunoja myöten.  Mielenkiintoista, eikö totta? Kyllä pysähtyminen on ihmeellinen juttu!

Voimme antaa itsemme pysähtyä monella tavalla. Taide on siinä aivan verraton apu. Me ostamme kotiimme pieniä ikkunoita, taidetta, auttaaksemme itseämme pysähtymään, katsomaan, kokemaan ja syventymään. Lähdemme taidenäyttelyyn tankataksemme itseämme taiteen erilaisilla pysähdyksillä. Syväresonoivalla taiteella on mahdollisesti yksi avain sinuun ja oman pysähtymisesi hyvinvointiasi tuottamaan voimaan.