Artikkelit
Pysähtyminen
Olen onnekas, että voin työskennellä asiakkaitteni kanssa pysähdellen ja viipyillen. Pysähtyminen antaa mahdollisuuden tutkia, mitä kaikkea itsessä on tai mitä kantaa millaisellakin painoilla mukanaan. Siinä mieli avautuu, tunteet kertovat tärkeitä huomioita, erilaiset yksityiskohdat saavat ymmärryksen kokonaisuudessa, oleellisuus löytää paikkansa ja paljon muuta. Pysähtyminen avaa aarrearkun. Sen sisältö voi olla joskus ihanaa tutkittavaa, hätkähdyttävää havahtumista, kutkuttavaa salapoliisityön aloittamista tai tunteiden läpi työstämistä kohti jäsentyvämpää ymmärrystä.
Ilman pysähtymistä ajamme elämämme ohi. Ihmettelemme olojamme, kummeksumme levottomuuttamme tai nukkumattomuuttamme ja yhtäkkiä huomaamme, että mittamme on täysi. Tapahtuu jotain sellaista, jossa on vähän ikään kuin pakko pysähtyä tai ainakin hidastaa vauhtia. Jos sitten emme niin tee, kehomme laittaa sitten meidän, tavalla tai toisella, jonkinlaiseen pysähdykseen. Jos mieli ei ymmärrä, niin keho puuttuu peliin. On se sitten flunssa, kaatuminen tai jokin muu meitä stoppaava asia.
Moni vähän pelkää pysähtymistä. Jos pysähtyisin, niin tulenko tietoiseksi siitä, mitä jo vähän aavistelen tai jopa pelkään? Näin voi käydä. Mutta samalla voi käydä myös niin, että uusia näkökulmia, voimavaroja ja mahdollisuuksia aukeaa koko kuvittelukyvyn reunoja myöten. Mielenkiintoista, eikö totta? Kyllä pysähtyminen on ihmeellinen juttu!
Voimme antaa itsemme pysähtyä monella tavalla. Taide on siinä aivan verraton apu. Me ostamme kotiimme pieniä ikkunoita, taidetta, auttaaksemme itseämme pysähtymään, katsomaan, kokemaan ja syventymään. Lähdemme taidenäyttelyyn tankataksemme itseämme taiteen erilaisilla pysähdyksillä. Syväresonoivalla taiteella on mahdollisesti yksi avain sinuun ja oman pysähtymisesi hyvinvointiasi tuottamaan voimaan.
Syväresonoivuus antaa mielelle mahdollisuuksia
Omaamme luokittelevan mielen. Se tarkoittaa, että pienistä vihjeistä lokeroimme jonkin havaittavan joksikin, esimerkiksi neljä pystypuuta ja niiden päällä olevan puutason luokittelemme jakkaraksi tai pöydäksi. Sitten jatkamme luokittelumme abstraktimpiin tasoihin ja tässä tapauksessa esim. huonekaluksi luokitteluun. Näin ihminen nopeuttaa ja tehostaa havaintojemme käyttöä ja ympäristöön suuntautumista. Prosessi tapahtuu nopeasti ja tehokkaasti ja määrittely lyö lukkoon pienien vihjeiden avulla lopputuloksen ja voimme siirtyä seuraaviin määrittelyihin.
Näin tapahtuu niin esineissä, ilmiöissä kuin ihmistenkin ja itsemmekin kanssa. Ai, tuollainen asento, ilme, kulmakarvan kohotus, käännähdys… tuo toinenhan on selvästi hidas tai nopea, kiinnostava tai vältettävä jne. Pelkät havainnot luovat luokan henkilölle, mutta samassa silmänräpäyksessä teemme omien taustojemme, kokemustemme ja tunteidemme pohjalta myös tulkinnan, minkälainen tuo toinen on. Samoin käy myös itsemme kanssa. Vahvistamme helposti omaa kuvitelmaamme itsestämme, merkityksestämme ja voimavaroistamme. Tämä tapahtuu niin hyvässä kuin pahassa.
Syväresonoiva työskentely taiteessa, sitä katsoessa kuin tehdessäkin, tuo pieniä hämmennyksen hetkiä omaan mieleemme. Jokin olisi nopeasti luokiteltavissa ja tulkittavissa, mutta ei kuitenkaan ehkä taivu mielemme puoli- tai täysautomaatioon tarkastelevan kohteen kanssa. Hämmennys laittaa oman mielemme palikat hetkeksi epäjärjestykseen. On hetki, jolloin voi syntyä uutta ja erilaista.
Taiteessa muoto ei välttämättä heti avaudu, perspektiivi asetu tai värimaailma tue omaa aikaisempaa tapaamme hahmottaa ja määrittää asioita. Syväresonoivan taiteen keinoin syntyy asetelmia, joissa oman mielen tutut tavat nähdä, kuulla, tulkita ja ymmärtää haastetaan.
Tässä haastamisessa voi syntyä myös joku uudenlainen kysymys, poikkeava tarkennus tai uudenlaisia havahduksia. Oma ihmettely muodostuu kysymyksiksi: Mitä tämä on? Mitä tämä tarkoittaa tai voisi tarkoittaa minulle? Miten nämä havaitsemani asiat liittyvät yhteen? Syntyy siis pieni pysähdys, kenties särö, joka aiheuttaa pienen hämmentävän hetken ja antaa mielelle mahdollisuuden käyttää uusia ja erilaisia ulottuvuuksia tarkasteltavan asian käsittelemiseksi. Tässä pienessä hetkessä voimme hyödyntää uusia siinä syntyviä mielleyhteyksiä ja niistä syntyviä ketjutuksia. Ne luovat mielelle mahdollisuuksia laajentua, syventää näkemystämme ja uudistua, pysyä liikkeessä ja avoimena uusille mahdollisuuksille.
On kehittymisen hetki. Anna mielellesi mahdollisuus.